Olen osa ikuisuutta

Luin aamulla Johannes Setälän kirjaa Shamaanin matka. Yhtäkkiä eteeni aukeaa ääretön aikojen jatkumo, kaikki samaan kuvaan. Näen ajan virtaa miljardien vuosien takaa jatkuen edelleen loputtomiin kohti tulevaisuutta. Kaikki avautuu eteeni kauniiksi kokonaisuudeksi. 

Aikojen jatkumossa näen itseni ja muut ihmiset. Olemme kuin ajan laineilla keinuvat lehdet tai kaarnaveneet. Väliin nousemme pinnalle milloin missäkin kohdassa. Väliin painumme upoksiin, näkymättömiin. Lepään ikuisuuden aalloilla. Yhtäkkiä ymmärrän kaiken tarkoituksellisuuden ja suuren logiikan kaaoksen takana. Kaikki onkin aivan luonnollista. 

Jokainen meistä on osa luonnon kiertokulkua, kierrämme ikuisesti välillä näkyvässä ja välillä näkymättömässä maailmassa. Jokainen sykli vie minua eteenpäin, niin kuin aallot kuljettavat kaarnaveneitä. Vaikka muutan syklien mukaan olomuotoani, sisimpäni pysyy muuttumattomana. Se on juuri se osa minua, joka ei kuole koskaan. Se osa minua, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Aallot tuovat rantaan aarteita. Joskus aarteet ovat kauniita ja mukavia, joskus vähemmän kauniita ja mukavia. Elämän aallot tuovat kaikki nämä lahjat minulle, jotta voin kulkea omaa henkilökohtaista kasvupolkuani ja siirtyä eteenpäin ikuisessa ajan jatkumossa. 

Tämän nähtyäni, lepään rauhassa sijoillani, sillä ymmärrän olevani osa ikuisuutta.