Jotta magneettini toimisi niin kuin tietoisesti haluan sen toimivan, pitää myös alitajuntani olla tietoisen haluni kanssa samassa linjassa. Mikäli näin ei ole, syntyy sisäinen juupas-eipäs keskustelu, kun tietoinen mieleni sanoo "Kyllä" mutta tiedostamaton osa minua (jokin uskomus, ajatus tai tunne) sanoo "Ei".
Otetaanpas esimerkki. Haluan vetää puoleeni vapautta. Haluan kokea täydellisen riippumattomuuden ja vapauden. Henkisen, taloudellisen ja kaikenlaisen muunkin. Aika absurdia, mutta sitäpä suurin osa ihmisistä jollain tasolla tavoittelee.
Vapaus on ennen kaikkea sisäinen kokemus. Nimitämme usein vapauden esteiksi vaikkapa tylsää naapuria, tiukkapipoista pomoa, sohvaperuna-puolisoa tai kiukuttelevia lapsia. "Jos tuokin tuossa vaihtaisi paikkaa, voisin olla onnellinen ja vapaa". Vapaus on asenne ja löytyy siis sisältäni. Sanontakin sanoo, että se, joka on todella vapaa, on sitä vaikka olisi elinkautisvanki. Tai laulun sanoin: Ei vapaata vangita voi.
Haluan siis olla magneetti ja vetää puoleeni vapautta. Rupean keskittymään vapauteen. Mitä sitten tapahtuukaan? Eteeni ilmestyy kasapäin asioita, jotka saavat minut tuntemaan itseni entistäkin sidotummaksi. Magneettini vetää puoleensa vapautta sisältäni. Ja jotta voisin kokea vapauden, sen tiellä olevat esteet pitää raivata. Jotta voin ne raivata pois tieltä, ne pitää nostaa tiedostamattomasta tietoisuuteen. Eivät ne siis ole mitään uusia juttuja. Olen kantanut niitä mukanani koko ajan mutten ole vain ollut niistä tietoinen.
Tässä kohtaa monet heittävät hanskat tiskiin ja luovuttavat. Ja juuri tässä kohdassa pitää tehdä vielä rankemmin töitä. Me olemme vain niin käsittämättömän mukavuudenhaluisia, että jätämme mieluummin leikin kesken, koska palkinnon sijaan näytämmekin vetävän puoleemme juuri sitä, mitä emme halua kohdata. Ja juuri se meidän kuitenkin pitää kohdata, jos haluamme saada palkintomme, vapauden.
Sen jälkeen, kun oivalsin asian laidan, olen luonut elämäni "paskaa" kiitollisena, sillä tiedän, että tunkiooni on kätketty timantti.
Kun koko olemukseni sykkii samaa sävelmää, tässä siis vapautta, mikään mahti maailmassa ei voi estää minua saavuttamasta tavoitettani.
Mieli antaa tavoitteelle jonkinmoisen muodon.
Kun sydän on mukana, huomioin kokonaisuuden edun. Kun minä hyödyn, muutkin hyötyvät.
Kun olen keskustassani (=hara), olen tasapainossa ja hyvin maadoittunut. Luotan elämän oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti