Kiitollinen vai kiinnittynyt?

From: http://thesecret.tv/index.html
From The Secret Daily Teachings

There is a difference between feeling gratitude and appreciation for something, and feeling attachment to something. Appreciation and gratitude are states of pure love, while attachment contains fear – fear of losing or not having what you are attached to. When it comes to something you want in your life, appreciation and gratitude attracts, and attachment pushes away. If you are feeling afraid that you will not get what you want, or losing what you have, then you have attachment.

To remove the attachment, keep shifting yourself into a state of appreciation and gratitude, until you can feel that the fear has gone.

May the joy be with you,
Rhonda Byrne

Edellä olevaa lukiessani mieleeni nousee monia tilanteita, joissa olen (tai joku lähipiiristäni on) pelännyt menettäväni jotain tai pelännyt, etten saakaan haluamaani. 

Vaihdetaanpa silmälaseja. Kaikki elämänpiirissäni ilmenevät tilanteet, ihmiset ja asiat tarjoavat minulle mahdollisuuden kasvuun, jos olen valmis näkemään asian niin. 

Kun pystyn olemaan kiitollisuuden ja arvostamisen moodissa, minulla on tieto/luottamus siitä, että niin kauan kuin jokin asia tai henkilö pysyy elämässäni, meillä on jotain annettavaa toisillemme ja saatavaa/opittavaa toisiltamme. Ja kun tuo asia tai henkilö poistuu elämänpiiristäni, tiedän, että tehtävä on täytetty. Tilalle tulee jotain muuta, joka vie kasvuani eteenpäin. Kaikki käy vieläpä kovin helposti, ilman pyristelyä, rämpimistä ja pakottamista.

Koska en pysty hallitsemaan ympäröivää maailmaa, voin vain luottaa, että kaikki on tarkoituksellista. Kun kaikki on tarkoituksellista ja tapahtuu siis syystä, silloin voin olla rauhallisin mielin eikä minun tarvitse yrittää estää ulkoisen maailman muutoksia. Voin olla jatkuvassa kiitollisuuden moodissa ja arvostaa kaikkia ja kaikkea, mitä minulla on juuri nyt. Tästä syntyy elämäni runsaus ja yltäkylläisyys.

Loppuun vielä kysymys: kumpiko syntyy ensin? Luottamus elämän tarkoituksellisuuteen vai kiitollisuus sitä kohtaan, mitä minulla on nyt?

Kaiken maailman vedätystä

Yksi suurimmista - ellei suurin - vedätyksistä, millä meitä ihmisiä huijataan ja apinallistetaan, on lause "Ei pyörää kannata keksiä uudelleen". Tämä on varmasti totta, kun puhutaan tieteestä. Aina ei ole syytä palata antiikin Kreikkaan tai Newtonin aikaan 1600-luvulle tai edes Einsteinin aikaan 1900-luvun alkumetreille. 

Mutta silloin, kun puhutaan elämän perimmäisistä kysymyksistä: Kuka minä olen? Mikä on elämäni tarkoitus? Silloin pätevät ihan muut lait. 

Älä usko, tutki ja kokeile!

Vain oman kokemukseni kautta voin sanoa, mikä on totta minulle. Kun tunnistan oman totuuteni, en ole enää maailman marionettinukke. Uskallan täyttää oman ainutlaatuisen osani elämän labyrintissa. Ilman meidän jokaisen ainutlaatuisuutta, Elämä ei olisi täydellinen.