Risteyksestä vasemmalle

Muutama päivä sitten päätin käydä töistä tullessani tankkaamassa ennen kotiin menoa. Olin viimeisessä risteyksessä ennen bensa-asemaa. 

Kuinka ollakaan, risteyksen liikennevalot olivat jostain syystä poissa käytöstä. Valotolppien värisilmät möllöttivät mustina. Kaikista neljästä suunnasta tuli autoja kahta kaistaa pitkin, suoraan ja oikealle kääntyvien kaistaa sekä vasemmalle kääntyvien kaistaa. Ja minun piti kääntyä vasemmalle. Ja tulin kolmion takaa. Asettauduin kaistalleni odottamaan vuoroani päästäkseni jatkamaan matkaani. Perääni tuli toinen auto.

Vilkku naksutti ja minuutit kuluivat. Levollisuuteni rupesi muuttumaan hermostumiseksi. Se hiipi hitaasti mutta selvästi tietoisuuteeni. En päässyt peruuttamaan, koska takanani oli auto. Eteenpäinkään en päässyt, koska tie oli täynnä autoja. Kohta takanani olevan auton kuljettakin hermostuu ja varmasti rupeaa tööttäilemään. Ainakin viisi minuuttia oli kulunut. Päätin toimia.

Vilkaisin pelkääjänpuolen sivupeiliin, kaista oli tyhjä. Kukaan vastaantulijoista ei ollut kääntymässä vasemmalle, vasemmalta ei tullut ketään. Vaihdoin vilkun vinkkaamaan oikealle ja pyyhälsin oikealle. Seuraavassa risteyksessä sitten odottelin punaisten valojen vaihtumista tehdäkseni U-käännöksen. 

Kun pääsin takaisin parin sadan metrin matkan alkuperäiseen risteykseen, se oli tyhjä. Ei yhtään autoa tulossa mistään suunnasta - itseäni lukuunottamatta.

Jos olisin malttanut odottaa vielä vähän, olisin päässyt kääntymään sujuvasti vasemmalle alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti.

Oletko joskus ollut elämässäsi risteyksessä, jossa oikeastaan olet tiennyt, mihin pitää kääntyä, mutta jostain syystä et ole malttanut odottaa oikeaa hetkeä? Ja tämän seurauksena olet lähtenyt säntäilemään ja touhuamaan jotain päätöntä tai toisarvoista, joka itse asiassa vie sinua poispäin tavoitteestasi. 

Tai oletko ollut risteyksessä, jossa et pysty päättämään, mihin suuntaan kääntyä seuraavaksi?

Onko elämässäsi ollut tilanteita, joissa olet jälkikäteen huomannut luovuttaneesi juuri vähän ennen maaliviivaa?

Kuinka tärkeää onkaan malttaa mielensä ja odottaa oikeaa hetkeä. 

Kärsivällisyys on hyve - kertakaikkiaan. Sitä kannattaa harjoittaa.

Lainaan tähän loppuun muutaman ajatuksen kärsivällisyydestä. 

Itse olen käyttänyt näitä lauseita ohjenuorina omassa kärsivällisyyskoulutuksessani.

“All good things come to those who wait."

“If we are facing in the right direction, all we have to do is keep on walking. "

"Kuuntelen sisintäni, kuorin pois egoni hätäisen äänen,

keskityn sisällä olevaan kiirehtimättömään rauhaan.

Kuuntelen sen kerrontaa, pysyn avoimena ja hyväksyvänä.

Antaudun ja otan vastaan.
Kuljen sen viitoittamaa tietä onnellisuuden lähteelle."

Pahoittelen, että viittausten lähteet ovat 

päässeet matkan varrella hukkumaan.